More Than Words (Spamano, oneshot)

Title: More Than Words
Author: Tuuni

Fandom: Axis Powers Hetalia

Pairing: Spamano (Espanja/Romano, Antonio/Lovino)

Genre: Romance, fluff, slash, oneshot, songfic

Rating: K-11 sanoisin

Warning: Lovinon ei-niin-erityisen-siisti suu :D

~ More Than Words ~

Antonio silitteli hajamielisesti sylissään makaavan Lovinon punaruskeita hiuksia ja nautti kukkien tuoksusta, lämpimästä tuulenvireestä, lintujen laulusta, mehiläisten surinasta, vähän matkan päässä virtaavan joen solinasta – siitä suloisen lämpimästä ja kauniista kesäpäivästä kaikkinensa. Unessa olevan Lovinon hengitys oli tasainen ja hänen kasvonsa kuvastivat silkkaa tyyneyttä – juuri sitä päinvastaista kuin yleensä.

Antonion sormet eksyivät italialaismiehen otsahiuksiin. Hän virnisti hieman ilkikurisesti ja vetäisi hellästi yhtä otsasta kummallisesti sojottavaa hiuskiehkuraa. Lovino äännähti tukahtuneesti, käännähti kyljelleen ja hautasi kasvonsa Antonion syliin.

Saying "I love you"
Is not the words I want to hear from you
It's not that I want you Not to say, but if you only knew how easy
It would be to show me how you feel

Antonio soi rakastavan hymyn armaalleen ja jatkoi hiusten silittelyä. Voi taivas kuinka hän rakastikaan Lovinoa. Ja Lovino rakasti häntä – hän tiesi sen. Mutta hän halusi myös tuntea sen.

”Mikset sinä juuri koskaan aloita suudelmaa tai kaada minua sänkyyn? Miksi sinä aina vastustelet, kun halaan sinua julkisesti? Luuletko tosiaan, että pelkät änkyttäen mutistut rakkaudenosoitukset riittävät minulle? Sinä olet höpsö, mi Lovinito”, espanjalainen kuiskutti.

More than words

Is all you have to do to make it real

”Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä tein väärin sinua kasvattaessani?” hän jatkoi, pörrötti pikaisesti Lovinon tukkaa ja venytteli sitten haukotuksen kera. ”'Ti amo'. Tiedätkö, kuinka kauniilta se kuulostaa korvissani? Tiedätkö, kuinka paljon se lämmittää sydäntäni? Rakastan, kun sanot rakastavasi minua, ja rakastan sitä kun sinä rakastat sitä että minä rakastan sinua. Heh, kun sen pukee sanoiksi, sen saa kuulostamaan aika monimutkaiselta. Mutta joka tapauksessa, jos vielä oikeasti näyttäisit rakastavasi minua... tiedätkö yhtään, miten paljon sitä rakastaisin?”

Then you wouldn't have to say that you love me

'Cause I'd already know

Antonio piti pienen tauon edelleen nukkuvalle Lovinolle puhuessaan ja veti keuhkoihinsa raikasta ilmaa, sulkien silmänsä.

”Ja yhä jopa 'ti amo' tuottaa sinulle hankaluuksia. Mieti, pääsisit paljon helpommalla, jos vain osoittaisit oikeasti rakastavasi minua. Jos sanat kerta ovat hankalia, mitä järkeä käyttää niitä ollenkaan? Minä en ymmärrä sinua. Olet monimutkainen ihminen... ja ehkä juuri siksi minä niin rakastan sinua. Tiedätkö muuten miksi puhun sinulle nyt, enkä silloin kun olet hereillä? Koska muuten sinä nostaisit koko asiasta kauhean metakan. Mutta nyt sinä olet ihanan rauhallinen ja oikeasti kuuntelet minua ilman keskytyksiä, vaikkakin vain alitajuisesti. Ei sillä ettenkö pitäisi temperamentistasi, sehän tekee sinusta sinut. Mutta tällaisia asioita on vain paljon helpompi sanoa nukkuessasi.”

What would you do

if my heart was torn in two

More than words to show you feel

That your love for me is real

”Kun olen surullinen – vaikkakin se on hyvin harvinaista – minua piristää huomattavasti enemmän, jos kierrät kätesi ympärilleni ja hukutat minut lohduttaviin suudelmiin, jotka ovat vain pitäviä todisteita siitä, ettet aio lähteä viereltäni. Että olet aina valmis todistamaan olemassaoloasi ja rakkauttasi. Eihän minua tietenkään haittaisi, vaikka sujauttaisitkin väliin muutaman 'minä rakastan sinua' -kuiskauksen, ei tietenkään... mutta ne ovat vain mausteita jo valmiiksi herkullisessa ateriassa.”

What would you say

if I took those words away

Then you couldn't make things new

Just by saying "I love you"

”Tosirakkaus tarvitsee muutakin kuin vain sanoja toistettavaksi, sillä vastoinkäymiset ja riidat hioutuvat pois mieltä vaivaamasta vain teoilla, jotka todella osoittavat ettei niitä enää muistella ja että kaikki on annettu anteeksi.”

Now that I've tried to talk to you
And make you understand

”Tässäpä sinulle muutama viisaus pohdittavaksi uniesi keskelle”, Antonio hymähti, avasi silmänsä ja tiiraili sinitaivaalle, jossa muutama valkoinen pilvenhattara ajelehti. Hän mietti olivatko hänen sanansa oikeasti yltäneet Lovinon korviin, vai oliko hän jakanut kaikki sen hetken ajatuksensa pelkälle autiolle luonnolle. Ei kai sillä oikeastaan mitään väliä ollut, sillä eihän hänen oma italialaisensa ottaisi koskaan oppia hänen puheistaan, ei vaikka niissä olisi perää jopa tämänkin mielestä.

All you have to do is close your eyes

And just reach out your hands
And touch me

Hold me close, don't ever let me go

Antonio laski katseensa takaisin Lovinoon ja huomasi siinä samassa, että tämä oli avannut silmänsä ja tuijotteli häntä nyt unisesti.

”Huomenta, mi amor”, Antonio hymähti ja veti toisen istualleen, vetäen tämän tiiviisti rintaansa vasten.
”Älä jaksa, tiedän kyllä että nukahdin ihan tämän vuorokauden sisällä. Kuinka kauan nukuin? Viisi vai kymmenen minuuttia?”
”Kolme tuntia”, espanjalainen vastasi hymyillen. ”Olit ilmeisesti väsynyt...”
”Voi helvetti”, Lovino puuskahti ja haroi hiuksiaan. ”Ja sinäkö olet istunut paikallasi kaikki ne kolme tuntia? Vai kävitkö tässä välissä ryyppäämässä Franciksen ja Gilbertin kanssa tai jotain? Vannon, että jos niin teit, minä – ”
”Rauhoitu, kulta”, Antonio tyynnytteli, ”minä en poistunut minnekään. Istuin tässä, sinun pääsi sylissäni, kaikki ne kolme tuntia. Eivätkä polveni ole edes puutuneet.”
”Tsk”, Lovino mutisi ja oli nousemassa seisomaan, mutta Antonio vetäisi tämän takaisin syliinsä, ottaen italialaismiehen kasvot käsiinä ja suudellen tämän huulia hellästi, mutta intohimoisesti. Lovinon yllättynyt parahdus ja kaikki vastalauseet tukahtuivat suudelmaan ja samalla hän tiesi, ettei edes halunnut lähteä, eikä vastalauseille ollut käyttöä.

More than words

Is all I ever needed you to show
Then you wouldn't have to say that you love me
'Cause I'd already know

Italialainen kiersi käsivartensa Antonion niskan ympärille ja vastasi suudelmaan, ummistaen silmänsä. Muutaman minuutin kuluttua Lovino irroittautui varovaisesti rakastajastaan ja nojasi päätänsä tämän olkapäähän.

”Sinä olet yksi nälkäinen typerys, ihan oikeasti, enkä minä edelleenkään tajua miksi, mutta joka tapauksesa minä ra–” hän aloitti, mutta Antonio keskeytti hänet painamalla huulensa toistamiseen hänen huulilleen. Ja se sama lause, minkä italialainen oli aloittanut, jatkui äänettömästi koko suudelman ajan, itse asiassa heidän mielissään paljon voimakkaammin ja merkityksenomaisempana kuin ääneen sanottuna.

”Olen onnekas, kun saan olla Espanja”, Antonio naurahti toisenkin suudelman loputtua.
”Mitä hittoa sinä tuollakin tarkoitat? Kyllä kai sinä saisit suudella minua, vaikka olisit pelkkä Antonio”, Lovino sanoi kulmiaan kurtistaen. Antonio naurahti ja pudisti päätään.
”Olet suloinen. Tarkoitin siis että tavallisilla ihmisillä on vain yleensä alle vuosisata aikaa rakastaa toisiaan, plus on vielä laskettava, kuinka kauan kestää löytää Se Oikea. Mutta kuinka kauan meillä valtioilla sitten on aikaa rakastaa toisiamme? Ilmeisesti niin kauan kuin maamme ovat olemassa. Eikö ollutkin onnekasta syntyä valtioksi, Italia Romano?”
”Mm, niin kai sitten”, Lovino huokaisi. ”Mutta juuri kuten sinä sanoit: 'niin kauan kuin maamme ovat olemassa'. Eli pidätkin sitten hyvää huolta maastasi, ettei se pääse tuhoutumaan, tai minä tulen ja... pahus, en voi tappaa sinua, jos kerta olet jo tuhoutunut.”
”Tietenkin minä pidän, jos sinäkin pidät”, Antonio sanoi ja suukotti italialaisen otsaa.
”Luonnollisesti, hemmetti soikoon”, viimeksi mainittu puuskahti ja antoi ruumiinsa valua takaisin makuuaseentoon, niin että hänen päänsä oli jälleen Antonion sylissä.”Luonnollisesti”, espanjalainen toisti hymähtäen ja laski kasvonsa alas kolmanteen suudelmaan.

What would you do 
if my heart was torn in two
More than words to show you feel
That your love for me is real

What would you say 
if I took those words away

When you couldn't make things new

Just by saying "I love you"

Kuolivatko yksinäiset ihmiset usein nuorempina? Elivätkö kumppanilliset ihmiset pitempään? Entä pätikö sama valtioihin? Jos niin oli, Antoniosta tuntui kuin hän voisi elää ikuisuuden. Mikäli Lovinokin eläisi.

~ Finito ~

---

A/N: Heh, tää on vaan yks aika vanha Spamano-ficci, jonka raapustelin joskus sillon ku popitin tuota laulua ihan kympillä (okei en ihan, mutta joka tapauksessa tykkäsin siitä tosi paljon ja tykkään edelleen). Mitäs pidätte? Ite oon ihan tyytyväinen tähän, huolimatta siitä että onhan tää tosi siirappinen ja kunnon kliseemäjäys. Kommentit on mun elämäni rakkaus~ ^^